Hero the Dog

Zorro tuli taloon

2009-02-04T11:09:00.002+02:00

Piskuinen saksanpaimennin Zorro 12vk kotiutui lauantaina 31.1.2009! Hero on pidettävä siitä erillään, ja kanssakäymiset hoidetaan tosi varovasti. Hero on niin fyysinen, että tykkäisi painia, ja tuommoinen pikkutirriäinen ei semmoista kestä. Zorro on tässä vaiheessa pelkkää jalkaa ja korvaa, ja aivan ihana!

Onks pakko jos ei taho?

2008-12-12T13:24:00.002+02:00

Jälkiharjoitus.. ihmiselle.

2008-12-02T10:56:00.008+02:00

Moi, olen Hero, valkoinenpaimenkoira, ja haluan kertoa omat vinkkini ihmisen jäljestystaitojen treenaamiseen. Ne tulevat tässä:

1. Varmista, että sääolosuhteet ovat sopivat. Koska ihmisen aistit ovat niin rajalliset, ainoastaan jälkiä jättävä alusta kelpaa. Näin talven tullen luonnollinen valinta on tietysti lumihanki. Myös paikan tulee olla syrjäinen ja mielellään mahdollisimman koskematon, sillä sotkettu (tallattu) alue on yleensä liian vaativa! Tarkoituksena ei ole tappaa ihmisen jälkityöskentelyhalua jo alkuunsa - siksi mielummin liian helppo kuin liian vaikea harjoitus. Myöhemmin voit nostaa vaikeustasoa tekemällä jäljen esimerkiksi aiemmin tallatulle alueelle, kokenut jälki-ihminen kyllä näkee mitkä jäljet ovat vanhoja ja mitkä uusia. Tässä auttaa paljon vastasatanut lumi, jota ei tarvitse olla kuin ohut kerros.

2. Jäljen tulee alussa olla tuore, näin ihmisellä on mahdollisimman suuri into touhuun. Tuoreen jäljen ja mahdollisimman suuren jäljestysinnon saat aikaan sillä, että karkaat ihmiseltä, mielellään aivan hänen valvovan silmänsä alta, ja jos mahdollista, tilanteessa jossa sinun tulisi ehdottomasti pysyä paikoillasi. Näin tehdessäsi varmistat, että ihminen on viettiensä kannalta jo suoraan oikealla toiminta-alueella. Varmista myös, että ihminen näkee, mihin suuntaan lähdit, koska silloin hän ymmärtää etsiä jälkeä oikeasta kohdasta maastosta. Muutaman helpon jäljen jälkeen voit kokeilla ihmisen taitoja esimerkiksi tienvarren haravoinnissa (kuljet ensin tietä myöten ja poikkeat jostain kohdin metsään). Kyllä se jälki sieltäkin nousee, tästä on meillä paljon kokemusta! Vaikeustasoa saat nostettua karkaamalla silloin kun ihminen ei näe, jolloin hän joutuu tekemään enemmän työtä jäljen etsimisen kanssa. Muista tässäkin kohtuus! Jos olet aina ennen tehnyt jäljen samaan suuntaan ja paikkaan, ei varmaankaan kannata lähteä kerralla päinvastaiseen suuntaan. Varsinkaan huonolla hermorakenteella varustettu ihminen ei välttämättä kestä sitä kuormitusta, mikä syntyy kun jälkeä ei löydykään niin helposti.

3. Pidä harjoitus alussa lyhyenä, mutta tarkoituksenmukaisena. Myöhemmin voit pidentää harjoituksen kestoa. Älä missään nimessä tottele ja tule luo, vaikka ihminen yrittäisi keskeyttää harjoituksen jo ihan alussa, jäljentekovaiheessa, karjumalla kaikenmaailman kirosanoja ja nimeäsi, sillä tarkoitus on opettaa ihmiselle myös kärsivällisyyttä. Tiedät onnistuneesi, kun ihminen rauhoittuu ja jäljestää intensiivisesti ja täysin hiljaa.

4. Jäljen muodon tulee olla kaartuva, mutta ei niin selvästi että ihminen sen huomaisi. Tarkoituksena on nimittäin, että ihmisen ollessa jäljellä sinä kierrät hänen selkänsä taakse, ja tarkkailet jälkityöskentelyn tekniikkaa ja sujuvuutta takaa päin. Mitä lähemmäs pääset, sitä parempi tarkkailijan paikkasi on. Jos olet tehnyt jäljen tarpeeksi vaihtelevaan ja vaikeaan maastoon joka sisältää runsaasti korkeuseroja, voit päästä aivan ihmisen selän taakse hänen huomaamattaan, sillä on hyvin mahdollista, että ihminen ei puuskutukseltaan kuule tuloasi. Tässäkin pitää olla varovainen, sillä ihmisen kunnon kasvaessa myös hänen kuulonsa tarkentuu.

5. Lopeta harjoitus silloin, kun se menee hyvin! Tämä tapahtuu paljastamalla olinpaikkasi. Mikäli olet päässyt aivan ihmisen kannoille kiinni, yksi hyvä keino on tökätä kuonolla häntä takapuoleen. Se toimii erittäin hyvin, ja ihminenkin saa loppuun vielä miellyttävän kokemuksen. Ainakin siitä päätellen, että meillä hän pomppaa salamannopeasti metrin ilmaan ja kiljaisee, ilmeisesti ilosta?

6. Muista rauhoittelu lopussa! Varsinkin ensimmäisten kertojen jälkeen ihminen saattaa olla vielä melko kiihtyneessä mielentilassa, vaikka oletkin lopettanut harjoituksen asiallisesti. Rauhoittelu tapahtuu kulkemalla tiiviisti ja oma-aloitteisesti ihmisen vieressä paluumatkan ajan. Varsinaista palkkausta ei meillä ole tarvinnut käyttää, sillä ihminen tuntuu saavan palkkionsa siitä, kun on taas "löytänyt" minut, mikä on outoa, sillä enhän ole edes ollut kadoksissa..?

Kummallisia nuo ihmiset, mutta kyllä nekin oppivat. Jos eivät nopeasti niin ainakin pikkuhiljaa, kuten meillä.

T: Hero

Rajalliset aistit

2008-11-27T10:08:00.013+02:00

Välillä en oikeasti tiedä itkeäkö vai nauraa, kun seuraa Heron toimintaa. Minulla on jostain kumman syystä aina välillä tunne, että koira on joko ihan hemmetin fiksu, tai me ihmiset olemme todella, todella tyhmiä..!

Se nimittäin on oppinut, että ihmisen aistit ovat rajalliset. Varsinkaan näkö ei selvästikään ole ihmisen parhaita puolia, ainakaan pimeällä, mutta ei kyllä päivänvalossakaan.. Tästä seuraa se, että mikäli Hero on vapaana pihassa, eikä halua tulla kun sitä huutaa (eli on jotain mielenkiintoista tekemistä, kuten myyränmetsästys), se yksinkertaisesti jähmettyy paikalleen, ikään kuin tekeytyy näkymättömäksi, ja selvästi katsoo, onko ihminen oikeasti huomannut missä koira on, vai huuteleeko vain lämpimikseen. Varsinkin pimeällä tuo jähmettyminen toimii hyvin. Olen joskus hämärällä "katsonut" suoraan koiraan, huutanut sitä, mutta nähnyt sen vasta sitten kun se liikahtaa vähäsen.

Päivänvalolla se taas osaa erittäin taitavasti maastoutua puiden, pensaiden ja rakennusten taakse. Siellä se odottaa aivan hipihiljaa ja liikkumatta menikö huijaus läpi, vai pitääkö sittenkin totella. Olen saanut sen monta kertaa kiinni tästä toiminnasta, kun olen ovella huudellut koiraa, ja samalla nähnyt kahden nurkkaikkunan läpi että sieltähän se tulee, mutta jää passiin talon kulman taakse. Vasta kun siirryn itse niin että koira näkee minut, se tulee pois piilostaan. Herääkin kysymys, että kuinkahan monta kertaa tuo piiloleikki on toiminut, ja koira jäänyt huomaamatta!? Ilmeisesti niin monta kertaa, että sitä kannattaa kokeilla aina uudestaan..

Tästä syystä Herolle laitetaan aina pimeän tullen vilkkupanta kaulaan, niin sen näkee pihan perukoiltakin, vaikka se kuinka yrittäisi piiloutua pimeän suojaan. Myös heijastinliivi olisi hyvä juttu, sitä voisi etsiä taskulampun valon avulla, mutta Heron mielestä kaikenlaiset pukineet ovat suoraan s**tanasta, ja se pyrkii niistä eroon keinolla millä hyvänsä. Onneksi vilkkupannassakin on heijastin, joten se näkyy valokeilassa, vaikka vilkku jostain syystä hyytyisikin. Tosin tuo koiran keksimä rakennusten ja muiden kiinteiden juttujen taakse piiloutuminen on erinomainen keino estää vilkkupantaa ilmaisemasta olinpaikkaa.. Vaikka piha on vain puolisen hehtaaria, on se silti tarpeeksi iso siihen, että vitivalkoinen, kolmekymmentäviisikiloinen möhkäle löytää AINA piilopaikan itselleen, vaikka suojavärityskään ei toimisi ja lunta ei olisi mailla halmeilla! Olenkin suunnitellut jonkinlaisen tarkan paikantimen istuttamista Heron nahan alle.. Mistähän sellaisia saisi? :D

Pölynimuri toimii savulla ja happihyppely piristää

2008-11-07T12:13:00.006+02:00

Hero tietää, millä imuri toimii. Se toimii savulla. Kun savut tulevat ulos, imuri ei enää toimi. Savut saa tulemaan ulos puremalla verkkovirrassa kiinni olevan imurin johdon poikki, jolloin se poikkinainen johto alkaa sihistä ja suhista ja savuta mukavasti osuessaan lattialla olevaan kuolalammikkoon.

En tiedä tuliko johdosta 230V suoraan suuhun, mutta eipä se näyttänyt vahinkoa aiheuttavan.. Toivoa sopii, että mahdollinen sähköisku olisi edes pistänyt pari aivosolua paikalleen tuolla pääkopassa. En kyllä usko moiseen ihmeeseen..

Hero yritti vielä loppuillasta haastaa imuria lisäleikkiin, mutta ikävä kyllä se ei enää herää eloon, vaikka kuinka lätkisi tassulla käynnistysnappia. Yritti purra johtoakin vielä uudemman kerran, mutta savua ei tullut lisää.

**

Tänä aamuna olimme juuri lähdössä töihin, kun näin Heron tuvan ikkunasta. Se on aamuisin vapaana ulkona, ja portti on yleensä auki, kun ei sitä jaksa käydä yöpaitasillaan sulkemassa kun koiran päästää ulos. Ei se ole ennenkään karannut.. Krhm.. Kuuluisat viimeiset sanat!

Näin nimittäin ikkunasta, kun Hero hiihteli talon ohitse, ja nimenomaan hiihteli, eli lönkötteli semmoista pitkää, vetävää ja määrätietoista ravia. Tiesin, että nyt se muuten lähtee, vaikka ei ollut vielä lähelläkään porttia, joka on talon toisella sivustalla. Ryntäsin keittiön ikkunaan talon toiselle puolelle, ja kyllä, siellä se koira jo meni pihatiellä, edelleen rennolla askeleella ja tosiaan sen näköisenä, että korvat on suljettu jo aikaa sitten, eikä sillä ole aikomustakaan kääntyä takaisin. Koputin ikkunaan, ja näin kun koiran korva kääntyi, mutta vauhti ei hiipunut tippaakaan.

*Syvä huokaus*
Niinhän siinä sitten kävi, että pakko oli lähteä perään. Koira oli tietysti jo kadonnut metsään, eikä tullut kuin vasta usean minuutin huutelun jälkeen. Tulipa ainakin herättyä kunnolla, kun pakkastakin oli reilu kymmenen astetta ja työkamppeet jo päällä (eivät erityisen lämpimät ulkoiluvaatteet). :/

Hero taitaa aikuistua..

2008-10-27T09:49:00.002+02:00

Huh, paljon on tapahtunut siitä kun viimeksi olen kirjoitellut mitään!

Ehkä tärkein muutos on tapahtunut Heron tottelevaisuudessa. Pääsimme käymään osaavassa treeniporukassa, kiitos Eskolle ja Sallalle! Tulos oli se, että Hero pissittää ihmistä aivan täysin. Se oli oikein kehittänyt taidon passiivisuuteen väistämisestä, ja kun koiralle kerrottiin, että sen vain nyt täytyy tehdä, alkoi se kuunnella muutenkin paremmin, ja ihan arkitottelevaisuuskin on mennyt eteenpäin. Nykyisin voin käydä sen kanssa lenkillä kaupungissa ja ohittaa muita koiria ilman, että se kävelee remmin varassa kahdella jalalla ja hinkuu kaikin voimin tapaamaan jokaista vastaantulijaa.. Tiukka komento ja mahdollisesti pieni nyppäys remmistä riittää, ja se kävelee löysällä hihnalla jalkani vieressä. Aivan uskomaton muutos! Kysymys on selvästi ollut vain siitä, etten ole vaatinut Herolta tarpeeksi tottelemista, vaan katsonut vähän läpi sormien sen temppuja. Emme ole edes päässeet harjoittelemaan toisten ohituksia, sillä kotoa käsin tehtävät lenkit koostuvat suurimmaksi osaksi metsärämpimisestä jolloin Hero on vapaana, ja talven tullen kun siirrytään kylätielle, niin menee viikkoja ja joskus kuukausia, ennen kuin ketään tulee vastaan!

Vielä ollaan tooosi kaukana siitä, että esim. tottis onnistuisi edes tyydyttävällä tasolla, mutta eteenpäin mennään koko ajan. Viimekertaisissa tottistreeneissä pekoporukan kanssa sain taas kerran muistutuksen siitä, että Hero on kyllä melkoinen sankari.. Olin vielä etukäteen hehkuttanut, kuinka nyt vihdoin koira alkaa edes vähän toimia, enää se ei vain haahuile remmin päässä vaan on kiinnostunut ohjaajasta ja totteleekin jotain. Ja mitä tekee Hero.. Pistää kaiken AIVAN läskiksi! Enää se ei ollut passiivinen, kai oli tajunnut että se peli ei vetele, joten se päätti kokeilla ihan toisenlaista tottelemattomuutta! Hero hyppi minua vasten, komensi, yritti näykkiä, haastaa leikkiin, riekkui remmin varassa kuin heikkopäinen, eikä uskonut minkäänlaista komennusta. Joka ainoasta käskystä alkoi uusi riehukohtaus, joten oli pakko viedä koira autoon yhden onnistuneen "sivulle"-käskyn jälkeen, ja pohtia treenikavereiden kanssa vähän tilannetta. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että se yksinkertaisesti vedättää ihmistä aivan täysin, ja kiihtyy vain pienistä komentamisista (kuten siitä että se pistetään ärähtäen niskasta alas jos pomppaa vasten - keino joka ei ehkä kaikille koirille ole "pieni" komennus sekään..) Taktiikaksi otettiin "kerrasta poikki".

Kun kävin tämän viiden minuutin palaverin jälkeen hakemassa koiran autosta, niin hohhoijaa, siellä se veti jo sikeitä kyljellään peräluukussa! Heh, osaa Hero ainakin rauhoittua jos ei muuta.. Uusi yritys, ja kuten arvata saattaa, ensimmäisen sivulle-käskyn kuultuaan koira alkoi riekkumisen. Otin sitä kylmän viileästi niskasta kiinni ja painoin kenttään. Siinähän oli ja pyristeli, mutta rauhoittui sitten pikkuhiljaa. Päästin sen ylös, en kiinnittänyt mitään huomiota, ja käskin uudestaan sivulle. Joo-o, sama riekkuminen jatkui.. Uudestaan kenttään ja odotus että rauhoittuu. Tuon toisen kerran jälkeen Hero ilmeisesti vihdoinkin uskoi, että ämmä on tosissaan, ja tuli erittäin hienosti sivulle ja otti esimerkillisen katsekontaktin vielä päälle. HUHHUH!

Tuon episodin jälkeen ei ole tarvinnut moisia keinoja toistaa. Kai se oli vain tarpeellinen muistutus koiralle siitä, kumpi tässä nyt onkaan pomo. Mutta täytyy sanoa, että melkoinen aasi tuo osaa halutessaan olla, ja mielenkiintoista onkin nähdä, mitä tästä kehittyy. Tällaiselle täysin aloittelevalle koiraihmiselle Hero opettaa kyllä tosi paljon, se kun ei anna mitään ilmaiseksi.

Öinen herätys

2008-08-21T14:45:00.003+03:00

Herään salamannopeasti siihen, kun molemmat elukat ponkaisevat pystyyn, koira keittiön laattalattialta (siitä kuuluu KOVA ääni) ja kissa vierestäni sängystä. Kello on 04 aamuyöllä. Mitä ihmettä...?

Väsyttää tuhottomasti, ja torkahdan saman tien. Koira kuitenkin aloittaa edestakaisin kulkemisen talossa, ja puhahtelee ja tuhahtelee "Buff!" ... "Vuhh!" ... "Buff!". Kissakin istuu sängynlaidalla ja tuijottaa jännittyneenä eteensä. No niin, nyt minäkin kuulen SEN, aivan ihmeellinen ääni kuuluu jostain!

Sydän hakkaa ja olen edelleen aivan unenpöpperössä. Päätän vain nukkua, välittämättä äänestä. Koira käy kuitenkin sitkeästi sängynlaidalla puhahtelemassa ja kiertää taas koko talon. Ei auta, vaikka sille sanoo että kiitos, riittää. Se on sitä mieltä, että ihmisen on nyt PAKKO käydä tarkastamassa asia - täällä tapahtuu jotain todella outoa!

*

No mikä se oli? Keittiön tasolle nostettu kotiviiniastia, joka oli alkanut käymään, ja pulautteli vesilukon kautta ylimääräisiä paineita pihalle, blublublub..blob. Ensimmäinen pulahdus herätti hyvin tehokkaasti sekä keittiössä uinailleen koiran, että sängyssä sikeitä vetäneen kissan. Hyvät reaktiot ainakin! Koira rauhoittui saman tien, kun syy selvisi ja sille näytti, mistä ääni tulee. Kissakin jatkoi sängynvalloitustaan, eikä ääni kiinnostanut enää yhtään. Itse taas en nukkunut koko loppuyönä kunnolla! Viiniastia taitaa siirtyä vessaan pulputtamaan ensi yöksi.

Kuvia

2008-07-03T13:38:00.002+03:00

Aamulla varhain

Fiksu ja komea!

Mahtava peräsin..

Riistaviettiä!

2008-07-03T12:59:00.002+03:00

Hero pääsi pupujahdin makuun viime viikolla. Ilmeisesti koira haistoi jänön, ja ajoi sen sitten ylös pusikosta omasta pihasta. Ja sitten mentiin pellolla pitkin poikin.. Kun jänes hukkui, koira huomasikin että kah, tässähän ollaan ns. jo valmiiksi karkuteillä, ja paineli metsän poikki suoraan naapuriin painimaan heidän uroskoiransa kanssa. Hiukan noloa. :/

Vielä seuraavana päivänä pupun sulotuoksut leijailivat pusikossa siinä määrin, että Hero meni aivan sekaisin ja juoksi pitkin poikin pellolla yrittäen epätoivoisesti paikallistaa hajun lähdettä. Koira ei kuullut eikä nähnyt yhtään mitään, ja sainkin sen kiinni vasta kun se pysähtyi hetkeksi haistelemaan jotain Superhajua.

Vasta kotipihassa kun hajua ei enää ollut, Hero huomasi minunkin olemassaoloni. Hyvä sentään, että edes siellä..

Ylimääräisiä jäniksiä kellään? Voisin yhden sellaisen pistää treeniliivin taskuun, niin johan alkaisi koiraa ohjaajakin kiinnostamaan! Treenikaveri Mira ehdottikin, että hankkisin yhden jäniksen sijaan kaksi, uroksen ja naaraan, niin niitä kaneja ainakin riittäisi ja riittäisi ja riittäisi... ;)

Jäljestystä
Herolle nenän käyttö on ollut ihan pikkupennusta asti älyttömän helppoa, johtuisikohan sitten tuosta riistavietistä.. Se seuraa jälkeä tosi tarkasti ja innoissaan. Samoin kaikenlaiset hajut se nappaa ilmasta. Olen monta kertaa pihalla kysynyt koiralta "Missä kissa? Etsi kissa!", ja jos tuuli sattuu sopivasta suunnasta, niin koira kyllä löytää pihapiirissä pyörivän Vladimirin helposti. Omakin koiranlukutaito kehittyy tässä koko ajan, ja huomaan jo tosi pienestä milloin koira on haistanut jotain. Juhannuksena se seurasi pihatiellä, joka on tiivistä soraa, 5-vuotiaan Veeran jälkiä erittäin tarkasti. Myös kissan jäljet haistellaan pihassa innolla.

Eilisissä treeneissä oli hyvä jälki (kiitos Mira!), joka kulki aluksi melko vaikealla alustalla. Kuivalle metsäkankaalle vain puoli tuntia aikaisemmin tehty jälki ei ollut ehtinyt yhtään asettua, ja koira menikin suurimmaksi osaksi ilmavainulla. Ihmettelimme mitä se koira pyörii, kun se hyppäsi jopa yhdessä kohdassa puuta vasten, kunnes tajusimme, että se merkkasi kreppejä, joilla jälki oli merkitty! Loppua kohden maasto muuttui varvikkoisemmaksi ja kosteammaksi, ja koirankin nenä painui maahan tiiviisti. Lopussa odotti hanskan sisään piilotettu kissanruokapalkka, ja siihenhän koira sitten pysähtyi kuin lennosta. Pikkuhiljaa täytyy opettaa esineiden ilmaisemista enemmänkin, varmaan tuo kissanruoka toimii hyvänä houkuttimena. Tosi mielenkiintoinen ja opettava treeni taas, nimenomaan minulle, sillä näin miten koira toimii erilaisissa tilanteissa ja vaikeimmissa paikoissa.

Hermanni on kiltti koira :)

2008-06-23T08:30:00.003+03:00

Hero tottelee. Nimittäin 5-vuotiasta Veera-tyttöä, joka käskyttää "IS-TU" ja "MAA-HAN". :D Juhannuksena meillä vieraana ollut Veera halusi myös ruokkia Heron, ja annoinkin sitten tytölle ruokakupin käteen, käskin laittamaan sen maahan koiran eteen ja vähän ajan päästä antamaan luvan "saa ottaa". Hero tuijotti ruokakupin edessä tosi tiiviisti Veeraa silmiin niin kuin on opetettu, ja kun lupa tuli, siirtyi kupille syömään. Kyllä meillä on hieno koira! Välillä vähän turhan innokas ja varomaton, mutta pohjimmiltaan aivan ihanan kiltti. Ja Veerastakin taitaa kasvaa koiraihminen, sen verran auktoriteetilla käskyt tulevat, eikä iso koira pelota ollenkaan. :)

Miksi sinulla on niin suuri suu? Jotta voisin SYÖDÄ kätesi paremmin!

2008-06-11T08:57:00.005+03:00

Tottisharkat alkoivat, ja täytyy sanoa että niitä kyllä tarvitaan.. Mutta hauskaa oli! Tuli naurettua ihan hirveästi, sekä itselle että muille.

Meillä on Heron kanssa kaikki ihan alussa vasta. Tällä hetkellä harjoitellaan sivulletuloa, se kyllä onnistuu herkulla ohjaamalla, mutta pelkkää käskyä koira ei ole vielä tajunnut. Tässä ennen ensi maanantaita pitäisi harjoitella myös kontaktin ottoa, ja meillä erityisesti myös sitä, että koira ottaisi herkut nätisti kädestä! Koko porukka nimittäin nauroi kippurassa, kun katsoi miten syötän palkat Herolle, se nimittäin haukkaa melkein koko käteni suuhunsa. On kuulemma järkyttävän näköistä, kun koko käsi uppoaa koiran suuhun... No älä. ;) Mutta kun pojalla on niin suuri suu ja palkka on niin pieni! :D

Hero pääsi viikonloppuna tutustumaan hevosiin. Se oli vapaana kaverin pihassa, ja bongasi aitauksessa olevat pollet. Ajattelin, että no niin, nyt lähtee "hirvijahti" taas käyntiin, mutta mitenkäs kävikään.. Hero kävi ensin haistelemassa hevosten turvat, ja yritti sitten kiertää niiden taakse. Ehei onnistunutkaan, kaksi kavioeläintä olivat nopeampia, ja sitten alkoi tanner tömistä, kun ne yhteistuumin korvat luimussa ajoivat koiran aitauksesta pois. Loistavaa! Toivottavasti koira edes vähän oppi, että joskus saattaa jäädä itse saaliiksi.

Uimassa

2008-06-07T19:17:00.008+03:00

Ihana kesäpäivä! Lämmitettiin rantasauna, ja tietysti uitettiin itsemme lisäksi myös koiraa.

Hero lähti kyllä rannasta pikkuhiljaa järvelle päin, mutta jossain vaiheessa petti pokka ja sitten oli pakko suunnata laiturille nojailemaan. Siinä se sitten jumitti, ei päässyt ylös, mutta ei uskaltanut mennä poiskaan, kun etujalat eivät yltä pohjaan.

Olen jumissa, tulkaa auttamaan!

Joo, aikansa siinä levättyään koira kääntyi tyynesti ympäri, ja ui vähän kauemmaksi hakemaan lumpeenlehden. Osaa se ainakin näytellä raukkaa hyvin..

Ai etten osaa uida? Hahhah!

Kuivaus on tärkeää.

Uinnin jälkeen oli riehumisen vuoro.

Hero laitettiin tietysti kiinni ihmisten saunomisen ajaksi, sillä kokemuksesta osaamme sanoa, että karkaamisen houkutukset ovat liian suuret mikäli ihmissilmä ei ole välittömästi katsomassa.. Siinä piti sitten tietysti esittää Kamalan Kärsivää Koiraa, ja huudella naapuriin kuinka Häntä rääkätään.

Tulkaa pelastamaaaaaan! Apuaaaaa! Minut on köytetty kiinni!

Meidän Drama-Queen. ;)

Reenijuttua

2008-06-06T09:08:00.003+03:00

Olemme nyt jonkin aikaa käyneet Heron kanssa Keski-Suomen Pelastuskoirien treeneissä. Herolle on tehty muutama jälki, ja ne menevät kerrassaan hienosti, kunhan ohjaaja muistaisi vaan antaa koiran tehdä työt ja ratkaisut itse... ;) Hero tietää aivan selvästi mikä on jälki ja mitä sille pitää tehdä. Makupaloja ei kannata laittaa reitin varrelle, sillä ne tuntuvat vain sekoittavan koiraa. Yleensä se menee makupalan ohitse, mutta palaa sitten takaisinpäin tarkastamaan sen. Aina se ei edes syö niitä, vaan itse sen jäljen ajaminen on pääasia!

Eilen olimme yhteistreeneissä, ja minä pääsin apuohjaajaksi etsimään paria "kadonnutta" metsästä. Tosi hyvää harjoitusta nähdä kokeneempien koirien ja ohjaajan työskentelyä, ja itse samalla harjoitella mm. radiopuhelimen käyttöä. Reilun parin tunnin rämpiminen metsässä ei vaan tehnyt kovin hyvää tuolle polvelle, joka on jonkin verran turvoksissa, eikä edelleenkään taivu kovin hyvin. Lisäksi liikkuminen on paljon hitaampaa vähänkin hankalammassa maastossa, kun joutuu etsimään jokaisen askelkohdan hyvin tarkkaan, ettei vain niksauta sitä polvea mitenkään.

Sillä aikaa kun olimme metsässä, oli Herolle tehty oma parinsadan metrin jälki. Se oli reilun parin tunnin ikäinen, kun pääsimme sitä ajamaan. Hero meni tällä vanhemmalla jäljellä huomattavasti rauhallisemmin kuin edellispäivän ryhmäreeneissä, joissa jälki oli paljon tuoreempi. Vähän vaikuttaa siltä, että tuoreella jäljellä koira alkaa höseltää enemmän, ja vauhti on sen mukainen... Siihen kun vielä lisää adhd-ohjaajan niin loistavaa! :D

Löysin myös sattumalta hyvän palkkauskeinon Herolle: pienet vinkulelut! Tuo kun ei oikein innostu makupaloista, eikä oikein jaksa keskittyä millään narupallolla tai patukallakaan leikkimiseen. Mutta tuota vinkulelua se kantoi ylpeänä suussaan pitkän matkaa. Toinen mahdollinen palkka mikä tuli mieleen ovat kissan leluhiiret, joihin koiralla on varsinainen himo. Täytyy varmaan ostaa koiralle palkkioksi kourallinen kissanleluja, ja antaa kissan leikkiä niillä ensin.

Vladimirilla ja Herolla on muuten hyvä työnjako: kissa pudottelee pianon päällä olevasta lelulaatikostaan omia lelujaan Herolle, joka odottaa alapuolella kieli pitkällä. Meillä on monta entistä kissan turkishiirtä, joissa ei enää ole turkkia, koska koira on niitä niin onnessaan imeskellyt. Nykyisin kissakin on alkanut leikkiä Heron käsittelyssä olleilla leluilla. Vielä vähän aikaa sitten kissan ilme oli kyllä paljon puhuva, jos sille tarjosi koiran kuolakäsittelemää hiirtä: Voi YÖKS, sehän on ollut tuon hirrveän haiisevan elukan SUUSSA, en VARMASTI koske! ;)

Uimaihme...

2008-06-05T16:25:00.003+03:00

Tänään on ollut aivan kamala helle! 28 astetta näytti auton mittari.

Ajattelin mennä Heron kanssa uimaan heti kun tulin töistä. Hero on aikaisemmin kahlaillut rannasta aina vähän syvemmälle, ja välillä jo uinutkin vähän. Menin itse laiturin päästä veteen. Siinä on jotakuinkin rintaan asti vettä. Hero uikutti laiturilla, ja pienen houkuttelun jälkeen se molskahti kanssani uimaan. Ja voi raukkaa! Se upposi kunnes takajalat ottivat pohjaan, ja tästä seurauksena oli tietysti kamala räpiköinti. Se käveli takajaloillaan pohjassa, ja meloi etujaloillaan puoliksi ilmaa ja puoliksi vettä. Hero ei siis osaa uida! :D

Yritin tukea sitä mahan alta, näyttää että vesi kelluttaa, mutta silloin sen takajalat eivät liikkuneet mihinkään. Kovin hyvin ja ihan läheltä en uskaltanut auttaa, koska sen kynnet raapivat aika kipeästi veden alla. Jonkin aikaa kestäneen räpiköinnin jälkeen oli pakko nostaa koira takaisin laiturille! Helpommin sanottu kuin tehty, mutta onnistui kuitenkin.

Ehkä aloitamme tuon uintiharjoittelun rannasta pikkuhiljaa syventäen, niin että se uinti tulee luonnostaan. Jos tarvitsee auttaa koiraa uimaan, niin menen itse kyllä farkut jalassa sinne veteen..

Mutta positiivista on se, että vesi on ainakin ihanan lämmintä! Kesä on vihdoin tullut.

Hirvikoira Hero

2008-06-03T19:20:00.011+03:00

Hero bongasi eilen iltalenkillä metsästä hirven, ja sitten mentiin. Kaikki huudot kaikuivat kuuroille korville, kun Suuri Valkoinen Metsästäjä ajoi hirveä. Pusikot vaan ryskyivät, ja sinne ne hävisivät horisonttiin, iso ruskea möhkäle perässään pieneltä näyttänyt valkoinen pallo.

Puoli tuntia etsimme ja huutelimme. Olin jo menossa autoa hakemaan, koska järven toiselta puolelta kuului koirien haukuntaa. Satuin kuitenkin vilkaisemaan taakseni, ja huh, mutkan takaa hölkötteli Hirvikoira Hero. Kieli pitkällä ja iloinen virne naamalla. Mahtoi olla mukavaa! Meillä ihmisillä ei sen sijaan ollut ollenkaan kivaa, hirvijahtia EI suvaita.

Koirien haukunnasta ja Heron suunnasta päätellen ajo päättyi siihen, kun saalis ilmeisesti katsoi parhaakseen juosta suoraan järveen ja uida toiselle puolelle. Viisas päätös.

Tätä on kuulemma suvussa. Heron äiti Jamie on varsinainen metsästyskoira, ja puolisiskoilla on myös todettu mieltymyksiä ainakin pupujahtiin.. Varsinaisia paimenkoiria! Kuola suupielestä valuen Herokin haluaisi "paimentaa" kaiken riistan mahdollisimman tehokkaasti, mielellään omaan suuhunsa. ;)

Reissussa rähjääntyy. Huomatkaa erinomainen suojaväritys jaloissa.